Tervehdys vaan,
Eilinen viinikierros oli oikein mielenkiintoinen.
20 hengen ryhmämme koostui useista eri maiden turisteista, joukossa myös argentiinalaisia. pikkubussi kuljetti meidät ensin Bodega y cavas de weinert viinitarhalle, iso valmistaja upeine säiliöineen ja valtavine tammitynnyreineen.
Saimme maistaa kolmea eri viiniä;
Ensin rose-tyyppista nuorta viiniä, joka oli raikas mutta hieman mitään sanomaton. Seuraava viini olikin sitten aivan upea. Vuoden 1995 malbec punaviini, ihanan pehmeä tummanpunainen ja herkullinen. Tämän viinitarhan vanhin tynnyrituote jota ei ollut enää myynnissä. Lähinnä sitä oli myynnissä 1999 vastaava hyvän viinivuoden malbec hintaan 180 pesoa eli noin 30 euroa. Kolmas maistettu punaviini antoi vertailukohtaa edelliseen, eli nuorta malbec viiniä jonka erotti jo tuoksusta selkeästi.
Opastuksella pyöritimme viiniä laseissa hapetukseen, nuuhkutimme tuoksua ja aromia nenät laseissa ja vertailimme oikeaa väriä. Lähes kuin ammattilaiset sitten arvioimme että hym, pientä kirsikkaista vivahdetta havaittavissa...
Seuraavaksi siirryimme Maipun alueelle ja yhteen sen tarhoista Cavas de Don Arturo..
Tällä tarhalla puolestaan näimme köynnöksiä, maistoimme itse rypäleitä ja ja saimme historiallisten laitteiden kautta luennon vanhoista menetelmistä. Tämä oli selkeästi pienempi valmistaja kuin ensimmäinen.
Täällä myös maistiaisia, lasien pyöritystä ja nuuhkuttelua. Tarjolla kolme punaviiniä;
Ensin malbec, sitten cabernet savigon ja lopuksi syrah.
Kaikki aika nuorta ja tuoretta viiniä. Hyvää muttei mitään spesiaalia. Samalla kun alkoivat tehdä myyntikauppaa , tarjosivat vielä lasillisen portviiniä. Emme täysin vakuuttuneet ja kaupat jäi tekemättä.
Retkeen kuului myös lopuksi tutustuminen oliiviöljyn valmistamiseen joka onkin Argentiinassa laajaa puuhaa. Sitä viedään pääsääntöisesti Yhdysvaltoihin ja Brasiliaan. Vanhat metodit ovat vaihtuneet nykyaikaisempiin mutta on vielä sellaisia perinteitä kunnioittavia toimintoja käytössä kuten käsinnoukinta. Sadonkorjuuaika oliiveille on huhtikuu ja yhdestä oliivipuusta saadaan aina sato kerran kahdessa vuodessa.
Jälleen maistiaisia, eri oliiveja, tahnoja etc leivän kanssa tapas-tyyppisesti. Suolaista mutta niin hyvää!
Kokonaisuutena vallan sopiva kierros meille. Mielenkiintoinen ja antoisa !
Vuoriuutisia unohtamatta, tällä hetkellä Acolla on Mandatan retkiporukka Suomesta ja surullisiakin uutisia on jälleen: Vuodenvaihteessa kaksi amerikkalaista ja nyt yksi saksalainen kiipeilijä ovat menehtyneet vuorella, ilmeisesti vuoristotautiin ym
.
Nämä valitettavat onnettomuudet ovat muistutusta olemassaolevista kiipeilyn vaaratekijöistä. Vaikkei Aconcaguan normaalia reittiä pidetäkkään kovin teknisenä on sen korkeus, liki 7000m muistettava. Vuorella on menehtynyt jo yli 135 ihmistä.
Tänään sunnuntaina ollaan siis viimeistä päivää Mendozassa, ja sunnuntai on täällä todella katolliseen tyyliin pyhäpäivä. Kadut ja puistot ovat hiljaisia,kaupat ja suuri osa kuppiloistakin suljettu. Kuin väki oli kadonnut jonnekkin? Mutta onneksi neuvokkaina miehinä löydämme jonkin turvapaikan helteeltä ja saamme janoiset kurkkumme kostutettua kylmällä cervezalla.
Huomenna lyhyt lento, noin 50min ja Santiago de Chile kutsuu vielä muutamaksi päiväksi. Uusi kaupunki ja uudet systeemit.
Argentiina kuittaa ja vaikenee, Chile jatkaa huomisesta! Se on moro !
